19. marraskuuta 2022. Ukrainassa tiettävästi luetaan Mannerheimin päiväkäskyä maaliskuulta 1940, kirjoittaa Helsingin Sanoman ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski.

15. lokakuuta 2022. Venäjä toistaa Ukrainan sodassa samantyyppisiä virheitä kuin Neuvostoliitto Suomen talvisodassa 1939–1940, ilmenee Tarja Lappalaisen uudesta teoksesta ”Ottakaa ryssiltä aseet!”.

15. kesäkuuta 2022. Suomussalmen Talvisotamuseo Raatteen Portti on valittu Vuoden 2022 Itä-Suomen paikallismuseoksi.

Itä-Suomen paikallismuseo -kilpailun päämääränä on tuottaa näkyvyyttä paikallismuseoille ja sille arvokkaalle työlle, jota niissä tehdään. Itä-Suomen paikallismuseo -kilpailu aloitettiin vuonna 2010 ja se järjestettiin kuusi kertaa nimellä Savo-Karjalan paikallismuseo. Vuonna 2016 kilpailu sai uuden nimen, Itä-Suomen paikallismuseokilpailu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun palkinto menee Kainuuseen.

17. huhtikuuta 2022 Yle julkaisi Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtajan haastattelu:
Ukrainan tilanne Mariupolissa muistuttaa nyt sitä, mitä Suomi koki Petäjäsaaressa 1940 – "He eivät pysty pelastamaan sotilaitaan, joten he taistelevat"

”Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen vuonna 1939 rinnastuu ilmiselvästi Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan vuonna 2022. Sosiaalisen median kirjoituksissa, uutisissa esitetyissä ohikulkijoiden haastatteluissa, keskusteluissa sukulaisten, kollegoiden ja ystävien kanssa sodan ja ukrainalaisten pakolaisten saapumisen aiheuttamia tunteita rinnastetaan ja verrataan jatkuvasti 80 vuoden takaisiin historiallisiin tapahtumiin. Kuva Venäjästä aggressorina ja ”ikuisena” eksistentiaalisena uhkana, joka on vähitellen heikentynyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, on merkittävästi vahvistunut.”

Olga Davydova-Minguet, Itä-Suomen yliopiston professori, Cultura-säätiön hallituksen varapuheenjohtaja
”Uhreista ja sankareista”, Culturalist, 16. huhtikuuta 2022

8. huhtikuuta 2022. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Suomen eduskunnalle pitämän puheen

5. maaliskuuta 2022 Ilta-Sanomissa julkaistu artikkeli ”Raatteen tie 1940, Butsha 2022 – talvisodan ja Ukrainan sodan erot ja yhtäläisyydet”.

3. maaliskuuta 2022. Raatteentien metsät ja suot paljastivat tutkijoille kymmenen joukkohautaa: hautoja voi löytyä lisää.

27. marraskuuta 2020. Suomen sotahistorian kuuluisimmasta taistelusta tehdään ooppera. Raatteen tiestä kertova ooppera esitetään Suomussalmen kesäteatterissa vuonna 2022.

30. marraskuuta 2017 Talvisodan kansallinen muistomerkki paljastettiin Helsingissä, Yle tiedottaa.

29. lokakuuta 2015 tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili Suomussalmen talvisotamuistomerkillä.

13. kesäkuuta 2013 Yle tiedottaa: Neuvostoliittolaisten vainajien todellinen lukumäärä ja osa heidän haudoistaan on jäänyt kartoittamatta Raatteentiellä, sillä Neuvostoliitto ei halunnut sodan jälkeen ottaa ruumiita vastaan.

17. elokuuta 2009 Sosialististen Neuvostotasavaltojen Kansankomissaarien Neuvoston Asetus suomenkielinen käännös julkaistu.

7. marraskuuta 2008 projektin pääkoordinaattori Pavel Razinov on kuollut.

27. helmikuuta 2008 Karjalan Sanomissa julkaistu Eero Elfvengrenin artikkeli Raatteentien taistelujen 1940 kuva tarkentuu.

16. tammikuuta 2006 projektin vieraskirjaan tuli viesti Jelena Valentinovna Rozhkovalta Murmanskin kaupungista. Vaihdettua sen jälkeen sähkoviestejä onnistuttiin saamaan selville vielä yhden Suomussalmessa talvisodan (1939 – 1940) aikana kaatuneen neuvostosotilaan nimi.

16. marraskuuta 2004 Venäjän pääsota-arkistossa pidettiin pyöreän pöydän neuvottelu aiheesta "Vuosien 1939 – 1940 piensodat ja sotaselkkaukset (aseellinen selkkaus Halkin-Gol-joella sekä Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota)".

Selostuksen Talvisodan Monumentti -nimisen projektin tuloksista ja Suomussalmessa talvella 1939 – 1940 kaatuneiden neuvostosotilaiden muiston ikuistamisesta piti projektin venäläinen koordinaattori P.A.Razinov.

12.-14. maaliskuuta 2004 Petroskoissa ja Suomussalmella pidettiin kahdenvälinen sotahistoriaseminaari, jossa tehtiin yhteenvetoja Talvisodan monumentti -hankkeen tuloksista. Seminaari käynnistyi 12. maaliskuuta Petroskoissa. Siihen osallistui hankkeen työryhmän jäseniä, Karjalan tasavallan huomattavimpia historiantutkijoita, Venäjän sota-arkiston tutkijoita, Zhitomirin alueen muistokirjan laatijoita, veteraanien etujärjestöjen edustajia ja Venäjän federaation puolustusministeriön sotahistorian instituutin johtomiehiä.

Samana päivänä seminaariväki suuntasi kohti Suomussalmea, missä 13. maaliskuuta – talvisodan, talvella 1939-1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käydyn sodan, päättymispäivänä – seminaari jatkui. Esitelmöijiin kuului mm. suomalainen sotahistorian opettaja Eero Elfvengren. Seminaarin osanottajat tekivät yhteenvedon projektin kahden vuoden toiminnasta ja sopivat talvisodan tantereelle jääneiden suomalaisten ja neuvostosotilaitten muiston säilyttämiseen tähtäävän yhteistyön jatkamisesta.

26. helmikuuta 2004 Talvisodan monumentti -hankkeen koordinointiryhmään otti yhteyttä petroskoilainen Nina Egorovna Shevko. Hän sai tietoa hankkeesta lehdistä ja pyysi omasta ja perheensä puolesta auttamaan löytämään tietoja kahdesta talvisodassa kaatuneesta omaisestaan, Nikolai Andreevich Koshelevista (k. 18.2.1940) ja Pjotr Trofimovich Latkinista (k. 17.2.1940).

12. ja 19. helmikuuta 2004 hankkeen koordinointiryhmä sai kaksi sähköpostiviestiä Valentina Mihailovna ja Oleg Vitaljevich Sharamenkoilta Cherkassyn alueelta, Ukrainasta. Sharamenkot pyysivät auttamaan löytämään heidän isoisänsä Andrei Nikiforovich Grebnikin hautauspaikan. Hän palveli 13. erillisessä autopataljoonassa ja katosi tietymättömiin. Kirjeissään Sharamenkot kiinnittivät huomiota muutamaan varsin kiintoisaan seikkaan.

26. tammikuuta 2004 koordinointiryhmä sai kirjeen A.A.Makarchukilta Kolodjankan kylästä Zhitomirin alueen Novograd-Volynskin piiristä. Kirjeessään Makarchuk pyysi auttamaan löytämään tietoa maamiehensä Zinovi Trofimovich Opanasjukista (s. 1916) ja sukulaisensa Polikarp Dmitrievich Makarchukista, jotka eivät palanneet talvisodasta (NL:n ja Suomen sodasta 1939-1940). Kun Makarchuk tiedusteli samaa asiaa Novograd-Volynskin piirin sotakomissariaatista, häntä neuvottiin kääntymään Talvisodan monumentti -hankkeen väen puoleen.

22. tammikuuta 2004 projekti sai postia Raisa Afanasjevna Ukrainetsilta Zhitomirista. Raisa Afanasjevna tiedusteli talvisodassa (NL:n ja Suomen sodassa 1939-1940) kaatuneen veljensä Afanasi Afanasjevich Ukrainetsin (s. 1915) kohtaloa.

22. tammikuuta 2004 projekti sai postia Ukrainasta Zhitomirin alueen Novograd-Volynskin sotakomissariaatista ja Nina Viktorovna Nikitchininalta. Molemmat pyysivät auttamaan löytämään tietoa Nina Viktorovnan isän Viktor Timofejevich Nikitchinin (s. 1903) kohtalosta. Viktor Timofejevich on kadonnut todennäköisesti talvisodan (NL:n ja Suomen sodan 1939-1940) aikana. Silminnäkijöitten mukaan hän kuoli taistelukentällä sotilaan tehtäväänsä suorittaessaan.

11. tammikuuta 2004 hankkeen Venäjän koordinointiryhmä sai kirjeen Z.E.Pokropivnajalta Ukrainasta Zhitomirin alueen Ruzhinskin piirin Ruzhinin kylästä. Kirjeessään Zinaida Evstafievna pyysi ottamaan selvää isänsä Evstafi Sidorovich Tyshkevichin (s. 1906) kohtalosta. Tyshkevich on hänet palvelukseen kutsuneen sotakomissariaatin tietojen mukaan kadonnut tietymättömiin. Projektin avulla Pokropivnaja toivoo erityisesti löytävänsä isänsä hautauspaikan ja näin säilyttävänsä tämän muiston.

10. tammikuuta 2004 projekti sai postia N.P.Shinkarenkolta Dnepropetrovskista. Nadezhda Petrovna pyysi hankkeen osanottajia auttamaan löytämään tietoa talvisodassa (NL:n ja Suomen sodassa 1939-1940) kaatuneen isänsä Pjotr Ivanovich Prokopenkon (s. 1910) kohtalosta. Pjotr Ivanovich taisteli 44. divisioonan riveissä.

29. marraskuuta 2003 projekti sai kirjeen Zhitomirin alueen Popelnjaskin piirin Popelnjan kylästä. Kirjeessä oli niiden kahdenkymmenen kyläläisten nimet, jotka eivät palanneet talvisodasta (NL:n ja Suomen sodasta 1939-1940).

16. lokakuuta 2004 saatiin postia Pjotr Nikolaevich Muzykalta Zhitomirin alueelta Berdichevin kaupungista. Kirjeessään hän kertoi isästään Nikolai Klimentjevich Muzykasta, joka oli syntynyt vuonna 1904, palveli 44. divisioonassa ja sotakomissariaatin tietojen mukaan kuoli puna-armejan hyökätessä 9. maaliskuuta 1940 Pitkärannan suunnalla.

16. lokakuuta 2003 projektin koordinaattori Venäjällä sai kirjeen Zhitomirin alueelta. Kirjoittajina olivat Zhitomirin alueen Miroljubovskaja-koulun oppilaat ja opettajat. He kertoivat tekemänsä kotiseuduntutkimusretken ensimmäisistä tuloksista. Retken tavoitteena oli etsiä maanmiehiä, joilla on talvisodassa kaatuneita sukulaisia.

18. syyskuuta 2003 Talvisodan monumentti -projektin edustajat Karjalasta osallistuivat kansainväliseen Karhumäen toisen maailmansodan ajan puolustuslaiteet -seminaariin, jossa käsiteltiin sotahistoriallisten kohteitten käyttöä ja suojelua.

2. syyskuuta 2003 saatiin projektin venäläiselle koordinaattorille osoitettu ensimmäinen kirje Zhitomirin kaupungista (Ukraina). Kirjoittaja on Olga Fedorovna Roshak. Hän kertoo isästään, sotamies Fedor Klimentjevitsh Roshakista, joka palveli 44. divisioonassa ja katosi tietymättömiin taistelukentällä.

14. elokuuta 2003 kansainvälisen Talvisodan monumentti -projektin vanäläiset osanottajat pitivät pyöreän pöydan tilaisuuden.

21. heinäkuuta 2003 Suomussalmen (Suomi) lähellä olevassa Raatteen Portti -museossa pidettiin Talvisodan monumentti -projektin suomalais-venäläisen työryhmän istunto, johon osallistuivat Suomussalmen kunnan johto ja Kainuun kuntainliiton edustajat.

10. heinäkuuta 2003 pidettiin projektin työryhmän edustajien ja Karjalan tasavallan sisäasiainministeriön arkistoasiantuntijoiden työtapaaminen.

Projektin työryhmää edustivat tässä tilaisuudessa projektin venäläinen koordinaattori P.A.Razinov, sotaveteraanien ja sotilashenkilöveteraanien neuvoston puheenjohtaja kenraali V.V.Gromov, projektin johtava asiantuntija V.V.Kozin ja Karjalan tasavallan opettajien jatkokoulutuskeskuksen historian ja yhteiskuntatieteiden laitoksen johtaja V.N.Vodolazko.

30. kesäkuuta 2003 – 5. heinäkuuta 2003 Kalevalan (Uhtuan) piirissä työskenteli Talvisodan monumentti -projektin tieteellis-käytannöllinen retkikunta. Sen tehtäviin kuului sotahistoriallistenmuistimerkkien selvittäminen, alustava tutkiminen, kirjaaminen vuosilta 1939-1940 ja 1941-1944.

Retkikuntaan kuului projektin osanottajia, historiantutkijoita, Karjalan tasavallan kulttuuriministeriön yksiköiden edustajia sekä Suomussalmen kunnan (Suomi) ja Kalevalan piirin (Karjalan tasavalta) hallinnon edustajia.

Tutkimusretken järjestivät projektin puitteissa Karjalan tasavallan kulttuuriministeriön alainen valtiollinen historiallisten ja kultturimuistomerkkien suojelu- ja käyttökeskus ja Petroskoin yliopiston historiallinen tiedekunta (S.G.Verigin) Kalevalan piirin paikallisen itsehallinnon myötävaikutuksella.

3. heinäkuuta 2003 projektin työryhmä tapasi Petroskoissa tasavallan hallintoelinten arkistopalvelun edustajia. Tarkoituksena oli pohtia konkreettisesti kunkin arkistoyksikön mahdollisuuksia Suomussalmen suunnan vuosien 1939-1940 tapahtumiin liittyviä asiakirjoja etsittäessä.

Tapaamistilaisuuden osanottajat kiinnittivät erityistä huomiota siihen, että on etsittävä rajavartiojoikkojen ja NKVD:n yksiköiden toimintaa koskevia asiakirjoja. Nämä yksköt olivat 163. ja 44. divisioonan ohella huolehtineet yhteistoiminnasta puna-armeijan vakinaisten joukko-osastojen tällä suunnalla.

2. heinäkuuta 2003 pidettiin Talvisodan monumentti -projektin osanottajien työtapaaminen, johon osallistui Karjalan tasavallan sotilaskomissaari, eversti A.N.Ionov. Hän vahvisti, että tasavallan sotilaskomissariaatti on valmis kaikein tavoin edistämään projektin toteuttamista.

26. kesäkuuta 2003 Venäjän sota- ja sotilashenkilöveteraanien neuvostoa edustava S.V.Antropov ilmoitti, että neuvosto on valmis osallistumaan Talvisodan monumentti -projektiin ja edistämään sitä kaikin tavoin.

Projektin yhteistyöryhmän ja Venäjän sota- ja sotilashenkilöveteraanien neuvoston välinen yhteistyö on käynnistynyt Venäjän Helsingin-suurlähetysten sotilasattasean (S.V.Ilnitski) ja Karjalan tasavallan sota- ja sotilashenkilöveteraanien neuvoston (V.V.Gromov) myötävaikutuksella.

4-5. kesäkuuta 2003 Petroskoissa Opettajien jatkokoulutuslaitoksessa pidettiin Talvisodan monumentti -projektin työseminaari, johon osallistuivat suomalainen osapuoli ja Leningradin sotilaspiirin arkistohistoriallisten toimintayksiköiden edustajat.

2. huhtikuuta 2003 pidettiin Talvisodan monumentti -projektin työryhmän istunto jossa valtion Karjala tv- ja radioyhtiön toimittajaryhmä esitteli läsnäolijoille valmistamansa tv-ohjelman 'Sotanuoruutemme".

Neuvostoliiton ja Suomen sodan veteraanille D.S.Aleksandroville luovutettiin projektin suomalaisten ja venäläisten osanottajien nimissä rintamerkki jossa on kuvattuna muistomonumentti.

Ukrainalaisen kulttuuriseuran edustaja A.J.Petrenko kertoi työryhmän jäsenille Pietariin Ukrainan pääkonsulaattiin tekemänsä vierailun tuloksista.

30. maaliskuuta 2003 yleisvenäläisellä TV kanavalla nähtiin Karjalan television ohjelma "Sotanuoruutemme" joka oli omistettu Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan päättymisen 63. vuotismuistolle.

Ohjelman tekijät, TV toimittajat Anatoli Gordijenko ja Vladimir Volotovski, kertoivat talvella 1939-1940 Raatteen tiellä kaatuneiden suomalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden muistomerkin paljastustilaisuudesta Suomussalmella.

15. maaliskuuta 2003 Litsej-lehden toimitus sai kirjeen petroskoilaiselta Tamara Sergejevna Mihailovalta. Kirjeessä hän kertoo, että Natalja Krasavtsevan juttu Kivikentän kellot palautti vuosien 1939-1940 kaukaiset tapahtumat hänen mieleensä. Nimittäin Mihailovan setä Pjotr Vasiljevich Lulakov kaatui talvisodassa. Myöhemmin Tamara Sergejevna tapasi projektin työryhmän jäseniä ja antoi heidän käyttöönsä ihmeen kaupalla säilyneitä sedän valokuvia ja pyysi auttamaan löytämään arkistosta tietoja hänen kohtalostaan. Mihailova kertoi niin ikään sukulaisestaan Pjotr Nikolaevich Mihailovista, hänkin osallistui talvisotaan, jossa haavoittui. Sotilassairaalasta päästyään Mihailov osallistui vielä suureen isänmaalliseen sotaan, kun hänet toistamiseen kutsuttiin aseisiin.

13. maaliskuuta 2003 Suomussalmella paljastettiin Talvisodan muistokokonaisuuden ensimmäinen vaihe. Tilaisuudessa olivat läsnä Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen, Suomen luterilaisen ja ortodoksisen kirkon edustajat, Kainuun Liiton johtajat, Suomen sotilaspiirien edustajat, Talvisodan suomalaisia veteraaneja, Suomussalmen kunnan johtajat ja asukkaat, Venäjän Federaation ja Ukrainan suurlähetystöjen edustajat sekä Talvisodan Monumentti -projektin työryhmän jäsenet Suomesta ja Karjalasta.

Tällä seudulla vuosien 1939-1940 sotatoimissa kaatuneiden suomalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden muistomerkin juurelle laskettiin Suomen tasavallan presidentin sekä Venäjän suurlähetystön ja Ukrainan suurlähetystön seppeleet.

Muistomerkin paljastustilaisuudesta kerrottiin erittäin laajasti Suomen tiedotusvälineissä, erityisesti Suomen television ykköskanavan uutislähetyksissä. Myös Karjalan tasavallan tiedotusvälineet informoivat laajasti kansalaispiirejä tästä tapahtumasta.

14. maaliskuuta 2003 Raatteen Portti -museossa pidettiin museonjohtajan ja Talvisodan Monumentti -projektin vetäjän Marko Seppäsen johdolla projektin työseminaari, johon osallistui Euroopan Pohjolan Interreg III A – Karjala -ohjelman Kainuun koordinaattori Paavo Keränen.

D.S.Aleksandrov esiitti seminaarin osanottajille vetoomuksen niiden Karjalan veteraanien puolesta, jotka eivät terveyssyistä voineet saapua muistomerkin paljastus tilaisuuteen. Vetoomus oli tallennettu videolle Petroskoissa ennen projektin työryhmän jäsenten lähtöä muistomerkin paljastustilaisuuteen.

Seminaarissa tehtiin yhteenveto projektin edellisestä vaiheesta ja käsiteltiin yksityiskohtaisesti tulevaa työtä tällä seudulla kaatuneiden Puna-armeijan 163. ja 44. jalkaväkidivisioonan sotilashenkilöiden nimiluettelojen täsmentämiseksi.

15. maaliskuuta 2003 Talvisodan Monumentti -projektin työryhmän edustajat osallistuivat Talvisodan päättymisen kunniaksi järjestetyn perinteisen hiihtojuhlan avajaisiin. Juhlaan osallistuu Suomussalmen kunnan asukkaita, urheilijoita, sotilaita ja rajavartijoita.

Tänä vuonna hiihtojuhla oli omistettu muistokokonaisuuden ensimmäisen vaiheen valmistumiselle. Lähtömerkin hiihtäjille antoi Erkki Pullinen, joka on yksi tällä seudulla 1939-1940 kaatumeiden suomalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden monumentin ja muistokokonaisuuden ideoijista.

11. maaliskuuta 2003 Petroskoissa pidettiin Talvisodan Monumentti -projektin työseminaari. Siihen osallistui Suomen sodan veteraani D.S.Aleksandrov sekä huomattavia karjalaisia lehtimiehiä ja historian tutkijoita.

Valitettavasti kukaan muistokokonaisuuden ensimmäisen vaiheen paljastustilaisuuteen kutsutuista karjalaisista sotaveteraaneista ei voinut terveyssyistä matkustaa Suomussalmelle. Sen vuoksi D.S.Aleksandrov tallensi videolle heidän tervehdyksensä Suomussalmen kunnan asukkaille ja Talvisodan suomalaisille veteraaneille. Siinä ilmaistiin kiitollisuus heidän aloitteestaan kaikkien seudulla kaatuneiden suomalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden muiston ikuistamiseksi.

Tunnettu journalisti, kääntäjä ja sanomalehtikirjailija Rudolf Sykiäinen puhui seminaarissa. Hän kertoi neuvostosotavankien kohtalosta Suomessa ja esiitti tätä Neuvostoliiton ja Suomen välisten suhteiden tätä puolta koskevan suomalaisten historiantutkijoiden videofilmin.

3.-4. helmikuuta 2003 Petroskoissa pidettiin projektiin liittyvä seminaari, jossa pohdittiin työn ensimmäisen vaiheen tuloksia.

Petroskoin työryhmän jäsenien lisäksi (projektijohtaja Pavel Razinov) seminaariin osallistuivat Interreg 3A – Karjala -projektin pääkoordinaattori Paavo Keränen, projektin sihteeri Johanna Keränen Kainuusta, Suomussalmen kunnan edustaja Erkki Pullinen, Raatteen Portti -museon johtaja Marko Seppänen, Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen edustaja Eero Elfvengren, Joensuun yliopiston tutkija Jussi Kämäräinen sekä Suomessa ja Venäjällä tunnettu moskovalainen lehtimies, kirjailija ja monien sotahistoriallisten tapahtumien silminnäkijä Rudolf Sykiäinen.

29-30. marraskuuta 2002 Raatteen Portti -museossa (Suomussalmi) pidettiin ensimmäinen yhteinen työseminaari Talvisodan monumentti -projektin puitteissa ja suomalaisen ja karjalaisen osapuolten työtapaaminen, joissa keskusteltiin projektin virallissesta käynnistämisestä.

Seminaarin toimintaan osallistuivat Kainuun ja Sumussalmen kunnan kansalaispiirien, Suomen ja Venäjän tiedotusvälineiden sekä Venäjän Helsingin-suurlähetystön edustajat.

26. marraskuuta 2002 Karjalan Tasavallan Opettajien jatkokoulutuslaitoksen juhlasalissa (Petroskoi) pidettiin tämän internetsivun julkistamistilaisuus sekä lehdistötilaisuus, joissa keskusteltiin Talvisodan monumentti – projektin viralliselle käynnistämiselle.

Hanke toteutuu Interreg 3A – Karjala rajayheistyöohjelman puitteissa, jonka tarkoituksena on Suomussalmen kunnan aloitteesta monumentin perustaminen Neuvostoliiton ja Suomen välisessä sodassa 1939-1940 Suomussalmen taisteluissa kaatuneille suomalaisille ja neuvostosotilaille ja jokaisen kaatuneen sotilaan nimen ikuistaminen hautakiveen.

Tilaisuudessa oli läsnä tiedotusvälineiden edustajia, projektin työryhmän jäseniä, sotaveteraaneja ja heidän omaisiaan.

15. marraskuuta 2002 Työryhmän edustajat Petroskoista tapasivat Venäjän Federaation puolustusministeriön alaisen Sotahistorian tutkimuslaitoksen ja Sotamuistokeskuksen johtoa. He kävivät myös Venäjän pääsotaarkistossa, jonka pohjalla toimii Yleisvenäläisen muistokirjan (1939 – 1940) tekijäkunta. Muistokirjaan on muiden ohella otettu mukaan myös Suomussalmen luona kaatuneiden 163. ja 44. jalkaväkidivisioonan puna-armeijalaisten nimet.

VF:n PM:n Sotahistorian laitoksen johtaja A.A.Koltjukov informoi Työryhmän edustajia Venäjän presidentin ja hallituksen toiminnasta Neuvostoliiton ja Suomen sodassa 1939 – 1940 kaatuneiden neuvostosotilaiden muiston ikuistamiseksi ja tuona aikana kaatuneille sotilaille omistetun Yleisvenäläisen muistokirjan julkaisutyöstä.

VF:n PM:n Sotahistorian laitoksen ja Sotamuistokeskuksen johto ilmaisi valmiutensa osallistumaan Talvisodan monumentti -projektin toteuttamiseen ja edistämään kaikin tavoin oikean kuvan luomista historiallisista Suomussalmen tapahtumista.