Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtajan, eversti Petteri Kajanmaan mukaan Venäjä on käyttänyt Mariupolissa tuhoamistaktiikkaa, eli he etenevät tuhoamalla kaiken eteen tulevan.

Pääsiäispyhinä maailman huomio Venäjän Ukrainaan tekemässä hyökkäyksessä on kohdistunut Mustanmeren satamakaupunkiin, Mariupoliin.

Julkisten tietojen mukaan vastakkain ovat kahden ukrainalaisen joukko-osaston jäljellä olevat sotilaat ja Venäjän mahdollisesti kahdesta suunnasta huoltama saartorengas.

Kysyimme Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtajalta, eversti Petteri Kajanmaalta Mariupolin tilanteesta.

Millainen merkitys Mariupolin hallinnalla on Ukrainan sodan koko kuvan kannalta, Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtaja, eversti Petteri Kajanmaa?

– Ukrainalle se on periaatekysymys. Kunniakysymys, että Mariupol pitää. Venäjälle se on huomattavasti tärkeämpi. Se varmistaa maayhteyden Krimin ja Itä-Ukrainan Donbasin välillä. Toki se maayhteys on jo olemassa, mutta silloin siellä ei olisi enää vihollispesäkkeitä maayhteyden välillä.

Mikä on nyt Mariupolin alueella olevien Ukrainan joukkojen todennäköinen käsketty tehtävä?

– Heidän on varmaan käsketty pitää Mariupol, mikä tarkoittaa, että siellä taistellaan niin kauan kuin tehtävä muuttuu.

Yleisesti ottaen, millainen paikka teollisuuslaitos on sinne mahdollisesti jopa linnoittautuneiden puolustajien ja sen valtaamaan pyrkivien hyökkääjien kannalta?

– Mariupol on kaupunki, jossa on vielä satama. Se on äärimmäisen vaikea taistelumaasto hyökkääjälle, koska sen lisäksi, että on se puolustaja, niin rakennettu alue tunneleineen ja kattoineen tuo kolmiulotteisuuden taisteluun, eli erittäin vaikea hyökkääjälle.

Ammattisotilaiden ahkerasti siteeraaman klassikon, Carl von Clausewitzin (1780–1831) mukaan puolustus on vahvempi sodankäyntitapa kuin hyökkäys. Miten tämä sopii nyt Ukrainan kannalta Mariupolin tilanteeseen?

– Yleisesti sanotaan, että hyökkääjällä pitäisi olla kolminkertainen ylivoima hyökkäyksen onnistumisen edellytysten takia. Mutta kaupunkitaistelussa se on jopa kuusin- tai kymmenkertainen se ylivoima, joka pitää olla. Mariupolin osalta ei oikeastaan sovelleta sodankäynnin teorioita vaan siellä taistellaan kortteli korttelilta. Venäjä on käyttänyt tuhoamistaktiikkaa, eli he etenevät tuhoamalla kaiken eteen tulevan ja jossain vaiheessa puolustajalta loppuu resurssi.

Voiko sotatilanteessa nykyisin yleensäkään luottaa siihen, että antautumistilanteessa vihollinen säästää antautuneen sotilaan hengen?

– Näin pitäisi pystyä luottamaan ja näin me opetamme meidän sotilaitamme, että näin toimitaan antautuvien sotilaiden kanssa, jotka sotavangiksi otetaan. Mutta Venäjä on valitettavasti osoittanut tässä sodassa, että siihen ei ole aina luottamista. Pahoin pelkään, että Mariupolin puolustajat näkevät oman tulevaisuutensa tällaisena, jos he antautuisivat.

Millaisia etuja Ukrainalle ovat alueen tuntemus, siviiliväestön tuki, joukkojen sitoutuneisuus, ja lännen ainakin julkisuudessa antama tuki?

– Nämä ovat ne ainekset, mistä Mariupolin puolustus on rakennettu. Mutta tällä hetkellä Mariupolin tilanne on surkea, sen takia että siellä siviilit kärsivät, enkä usko, että sotilailla on kovin hyvät olosuhteet taistella.

Onko Ukraina Mariupolin kanssa samanlaisessa tilanteessa kuin mitä Suomi oli Laatokan Petäjäsaaressa talvisodassa 1940, missä käskynä oli taistella "viimeiseen mieheen" saakka?

– Näin voisi tietysti kuvata. Niin kuin sanoin, Mariupol on Ukrainalle kunniakysymys. He eivät pysty pelastamaan sotilaitaan, ja en usko että sotilaat uskaltavat antautua, joten he taistelevat.

Annetaanko nykyisin ylipäänsä "viimeiseen mieheen" -tyylisiä taistelukäskyjä. Eli ovatko Ukrainan joukot voineet saada sellaisen käskyn, että sieltä ei vetäydytä eikä antauduta?

– En tietysti tunne heidän käskynantotapaa ja tehtävätaksonomiaa. Suomessa tällaista tehtävää ei ole. Mutta käytännössä "torjuu ja pitää" on sellainen tehtävä, että siitä ei voida luopua ennen kuin ylempi johtoporras antaa siihen luvan.

Millaiset ovat joukkojen mielialat Mariupolissa?

– Tästä ei ole mitään tietoja. Joitakin videoita on nähty, mutta niiden aitoudesta ei voida olla varmoja. Ukraina on ollut hyvin hiljaa siitä, mikä on Mariupolin sotilaiden asema ja taistelutahto. Paras osoitus on tietysti se, että he edelleen tekevät vastarintaa.

Mitkä ovat Ukrainan ja Venäjän joukkojen määrävahvuudet alueella?

– Arvio on, että siellä on kahdesta erillisestä ukrainalaisesta pataljoonasta rippeet jäljellä. Eli puhutaan joistakin sadoista sotilaista. Venäjän vahvuuksista en pysty sanomaan tarkalleen, mutta Venäjä pystyy vahventamaan omaa operaatiotaan Krimin ja Donbassin suunnalta halutessaan.

Jarmo Koponen
Yle.fi, 17. huhtikuuta 2022