Venäjä toistaa Ukrainan sodassa samantyyppisiä virheitä kuin Neuvostoliitto Suomen talvisodassa 1939–1940, ilmenee Tarja Lappalaisen uudesta teoksesta ”Ottakaa ryssiltä aseet!”. Kirja on elämäkerta kenraali Uno Fagernäsistä.

Uno Fagernäs lähetettiin joulukuussa 1939 apuun Pohjois- Suomeen Suomussalmen ja Raatteen tien taisteluihin. ”Ja ryssälle ei tulla antamaan tuumaakaan periksi!”, kuvailee Lappalainen hänen sanoneen lähtiessään.

Hän oli Saksassa koulutuksen saanut jääkäriupseeri, joka sai nyt komentoonsa jalkaväkirykmentti 64:n (JR 64).

Huolta päämajassa aiheutti Neuvostoliiton 44. jalkaväkidivisioona, joka oli tulossa auttamaan sinne edennyttä 163. venäläisdivisioonaa.

44. divisioona oli ukrainalainen, koska Ukraina kuului silloin Neuvostoliittoon. Se oli ollut itä- Puolan taisteluissa, josta siirto junilla tapahtui kohti Suomea.

Fagernäs osastoineen oli ollut Suomussalmella menestyksellä lyömässä ensin 163. venäläisdivisioonaan hyökkäyksen, joka päättyi perääntymiseen. Nyt hän lähti torjumaan avuksi lähetettyä 44. divisioonaa.

Samoja virheitä

44. divisioonan kohtalo vertautuu Venäjän Ukrainassa käymään hyökkäyssotaan.

Ukrainalaisdivisioona oli puutteellisesti varustettu ja sen koulutus ja taistelukokemus olivat vähäisiä ja joukkojen varustus kehnoa. Neuvostoliiton tyyliin käsky oli käynyt, ja mentävä oli. Kysellä ei saanut.

Yksinkertaisesti joukkojen taistelumoraali oli divisioonassa jo alun perin huono.

Joukkojen huolto ei toiminut. Ruoasta, lääkkeistä ja ammuksista oli pulaa, ja lopulta ne loppuivat kokonaan.

Lappalaisen kirjan mukaan miehistö sai vasta Suomen rajan tuntumassa tietää, että määränpää on juuri Suomi.

Politrukit väittivät, että vastarintaa ei olisi. Luminen metsä tyrmistytti puutteellisesti varustettuja ukrainalaisia, jotka pääosin eivät osanneet edes hiihtää.

Divisioona joutui kapealla, pitkällä Raatteen metsätiellä täydellisesti motitetuksi. Se ei päässyt etenemään eikä perääntymään. Tien sivuilla seisoi synkkä metsä, jossa suomalaisten hiihtopartiot tottuneesti liikkuivat. Pakkanen kiristyi jopa lähelle 40 astetta.

Hirveä sairaala

– Missä ne suomalaiset piileskelevät, kyseli ukrainalainen Haskel Shpitzil taistelujen alettua Raatteen tiellä.

Hän ei edes tiennyt, missä maassa oli. Saman on vahvistanut ukrainalaisveteraani Aleksei Titarshuk.

Jopa upseerit uskoivat Suomen valtauksen tapahtuvan nopeasti. Raatteen tien motti johti ukrainalaisten hirveään katastrofiin.

Suomalaisiakin järkytti suuri rakennus, joka oli ollut vihollisen sairaala. Se oli täynnä mätänemistilassa olevia ruumiita ja hiljalleen kuolevia, kituvia haavoittuneita, jotka oli pinottu kasoihin. Edes kuolleita ei ollut vaivauduttu kantamaan ulos, vaan elävät ja kuolleet olivat sikin sokin kasoissa.

Raaka kidutus

Lopulta täysin motitettu 44. divisioona tuhottiin Raatteen tiellä lähes kokonaan, kaatuneita oli 9 000–12 500. Suomalaisille jäi valtava sotasaalis, muun muassa kymmeniä tankkeja ja tuhansia aseita.

Tammikuun alussa Fagernäsin osaston 3. komppania törmäsi metsässä kammottavaan näkyyn.

Maantien lähellä olevassa hiekkakuopassa oli useita alastomaksi riisuttuja suomalaissotilaiden ruumiita, jotka oli tapettu julmasti. Miehet oli silvottu elävinä pistimillä ja kirveillä mitä raaimmilla tavoilla.

Jäseniä oli katkaistu ja revitty irti.

Lappalaisen mukaan näin purkautui ehkä neuvostosotilaiden raivo ja turhautuminen taistelujen kulkuun.

Koivisto ja Törni

Vuonna 1944 jatkosodassa Fagernäsin joukoissa palvelivat kuuluisa Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni ja tuleva presidentti Mauno Koivisto. Hän oli Törnin jääkirijoukkueessa pikakiväärimiehenä.

Lappalaisen mukaan sotilaat katselivat ihmetellen, kun säästäväinen Koivisto otti käteensä jo kerran käytetyn kirjekuoren, käänsi sen ja kirjoitti osoitteen ja lähetti kotiinsa.

Kuri Törnin joukoissa oli olematonta, ja Koivistolta vei aikansa sopeutua siihen. Törni ei muodollisuuksista piitannut.

Eräässä tilanteessa Törni löi nyrkillä erään täydennysmiehen tajuttomaksi. Auton lavalla istuneet uhrin toverit komennettiin apuun.

Koivistolle sanottiin, että pidä huoli, ettei kukaan puutu tappeluun. Koivisto teki puoliautomaattikiväärillä latausliikkeen.

– Ensimmäinen, joka uskaltaa astua alas autosta, kuolee, huusi eräs jääkäri Törnin porukasta.

Kukaan täydennysmiehistä kuorma-auton lavalla ei liikahtanutkaan.

Sodasta Koivisto on myöhemmin sanonut:

– Kun on ollut pelissä, jossa oma henki on panoksena, niin kaikki muut pelit ovat sen jälkeen pieniä.

Murto asuntoon

Sodan jälkeen Uno Fagernäs joutui kommunistien käsissä olevan Valpon yhdeksi silmätikuksi. Elettiin vaaran vuosia ja pelättiin kommunistien toimia.

Kun Fagernäs oli taas kerran virkamatkalla, Valpo murtautui hänen yksityisasuntoonsa.

– He penkoivat kirjoituspöytäni laatikoita niin varomattomasti, että ladattu pistoolini rikkoi Ole-poikani postimerkkikansion. Kansio oli käsittelyn jäljiltä arvoton, kirjoittaa Fagernäs.

Hän jäi eläkkeelle vuonna 1952, kun kenraaleille määrätty 60 vuoden eläkeikä täyttyi.

Kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo esitti Fagernäsille 2. luokan Mannerheim-ristiä elokuussa 1941, mutta ylipäällikkö Mannerheim ei puoltanut esitystä.

Juha Muurinen
Iltalehti, 15. lokakuuta 2022