HENINEN.NETRAATTEEN PORTTIEnglishРусскийUuttaHankeMuistopantheonTutkimusretkiMediaJoukkoviestiLinkkejäVieraskirjaSotatapahtumatKuviaDokumentitSota ja kohtalotMuisto ja lakiMuseoiden yhteistoimintaMatkailu
"Avara syli" kivikentän yllä

Yhden vuoden aikana noin 40 000 kävijää tutustui Suomussalmen Talvisodan monumenttiin.

Talvisodan monumentti -hanke toteutetaan Euroopan unionin Interreg III A Karjala -ohjelman puitteissa. Projektia vetää Talvisodan museon johtaja Marko Seppänen. Hankkeen toimintaa Kainuussa koordinoi Paavo Keränen ja Venäjän puolella Pavel Razinov. 13.-14. maaliskuuta, vuoden päästä monumentin paljastajaisista, projekti järjesti Suomussalmella talvisotaseminaarin.

Seminaarissa tehtiin yhteenvetoja projektin toiminnasta. Hankkeen ensimmäisen vaiheen huomattavimpana tuloksena oli "Avara syli" -muistomerkin pystyttäminen kivikentälle, jonka kivet muistuttavat talvisodassa 1939-40 kaatuneista suomalaisista ja neuvostoliittolaisista sotilaista. Projektin toisessa vaiheessa täydennetään sodassa kaatuneiden nimiluetteloa ja jatketaan sodan tutkimusta. Projekti käynnistyi vuonna 2002 ja päättyy tämän vuoden kesäkuun lopussa.

Hankkeelle asetettujen tavoitteiden vakavuuden puolesta puhuvat jo niiden laitosten nimet, joiden edustajia osallistui seminaariin: Venäjän valtion sota-arkisto, Venäjän federaation puolustusministeriön sotahistorian instituutti, Leningradin sotilaspiirin esikunnan arkisto ym. Karjalaa edusti ryhmä Petroskoin valtionyliopiston tutkijoita ja lehtimiehiä.

Vieraat Ukrainasta

Seminaariin osallistuivat myös Olga Fjodorovna Roshak ja Galina Vitaljevna Skiba, kumpikin Zhitomirista. Toiselta katosi talvisodassa isä, toiselta isoisä. Suomen, Venäjän ja Ukrainan liput hulmusivat Raatteen portti -museon yllä.

Suomussalmen lähitienoilla taisteli 163. ja 44. divisioonien rivimiehiä. Edellinen oli muodostettu Tulan alueella, jälkimmäinen Zhitomirin alueella, Ukrainassa. Ilman suksia ja kevyeissä sotatamineissa puna-armejan nuoret, kokemattomat sotilaat lähetettiin Suomen korpiin kiljuvien pakkasten armoille. Komentajat, jotka yrittivät vetää neuvostojoukkoja saarroksista, ammuttiin. Suomen ja Neuvostoliiton kärsimiä mieshukkia ei voi verratakaan. Suomen tappiot laskettiin 858 kaatuneeksi. Neuvostoliittolaiset menettivät talvisodassa paljon enemmän miehiä, puhutaan useista tuhansista kaatuneista. Koska Neuvostoliiton tappioluvuista on oltu eri mieltä, hankkeen työryhmä hyväksyi Pavel Razinovin ehdotuksen, että ensin tarkistettaisiin ja täydennettäisiin kaatuneiden nimiluettelon tietoja, ja vasta huolellisesti päivitetyn luettelon perusteella pidettäisiin tilastoa kaatuneiden määrästä.

- Suomalaiset pitivät tarkkaa tilastoa kaikista kaatuneista sotilaspapeista ja -lääkäreistä, talousupseereista, komentajista sekä rivimiehistä, Razinov sanoo. Puna-armejassa taas ei sellaista tilastoa kukaan pitänyt. Monesti oikeita tietoja kaatuneiden määrästä on mahdollista saada ainoastaan arkistoasiakirjoja tarkastelemalla. Yleisvenäläinen sotaveteraanien ja -palveluksen komitea kannatti hanketta Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden muiston säilyttämiseksi ja jätti tukihakemuksen Venäjän federaation presidentin arkistoon. Arkistosta saatiin myönteinen vastaus, tukea annetaan 2004-05.

Eläkeläinen Olga Fjodorovna Roshak, ammatiltaan lakimies, luki lehdestä, että Pohjois-Venäjällä, Karjalassa toimii talvisotaa tutkiva projekti. Olga Fjodorovna pani heti tuulemaan, hän kirjoitti useita kirjeitä Zhitomirin alueen Popenjanskin piirin kyliin ja eri sotakomissariaatteihin sekä kääntyi muistokirjan puoleen. Lopulta Roshak merkitsi muistiin 1200 Zhitomirin alueelta kotoisin olevan talvisodassa kaatuneen nimet. Olga Fjodorovna kertoi, että vain kolme 90 talvisotaan lähteneestä miehestä palasi kotiin hänen kotikyläänsä Harlievkaan, mutta nekin rampoina. Vuonna 1940 Roshakin äiti sai viestin, että isä katosi tietymättömiin. Monet vuodet hän etsi isänsä jälkiä, ja vasta nyt tiedetään, että tämä kaatui taisteluissa 4. tammikuuta 1940.

Galina Vitaljevna Skiba, ammatiltaan kemisti, opettaa korkeakoulussa ja osallistuu Zhitomirin alueen suuren isänmaallisen sodan muistokirjan työryhmän toimintaan. Hän on käynyt paikoilla, missä taisteli hänen isoisänsä. Naiset toivat Ukrainasta multaa ja kukkia ja veivät kotimaahansa Suomesta ottamaansa multaa.

Museo kunnan keskuksena

Raatteen portti on hyvin suosittu talvisotamuseo Suomessa. Se on ollut toiminnassa yli kymmenen vuotta ja Talvisodan monumentin pystyttämisen jälkeen sen kävijämäärät ovat nousseet huimasti. Tässä hyvä esimerkki siitä, miten ihmisiä voi houkutella kiinnostumaan tästä monien mielestä mielenkiinnottomasta sota-aiheesta. Museo ympäristöineen on hyvin mukava paikka, jonka ohessa on kahvila ja laavujakin. Monumentti näyttää jykevältä ja suurenmoiselta, kuin omaa historiaansa kunniottavan maan symbolilta. Isänmaanrakkaus toimii Suomessa hyvin, kansalaiset kun tuntevat, että valtionjohto huolehtii maan historian säilyttämisestä. Suomussalmen kunnassa on asukkaita noin 10 000. Yhden vuoden aikana monumentin paljastuksen jälkeen noin 40 000 kävijää tutustui talvisotamuseoon.

- Ihmisiä tulee tänne kaikkialta Suomesta, Venäjältä ja muista maista, kertoi museonjohtaja Seppänen.

Sota-aihe Suomussalmen kulttuurissa

Talvisotaseminaarin juhlallisissa avajaisissa tervehdyspuheen pitivät valtuuston puheenjohtaja Raija Hekkala sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki. Juhlassa esiintyi myös aiheeseen kuuluvia lauluja tulkinnut mieskuoro ja tanssiryhmä Promenade, joka antoi tapahtumalle iloisen ja kevättuntoisen säväyksen. Näyttelijä ja kirjailija Eero Schroderus esitti monologin suomalaisen kirjailijan Toivo Lesosen sota-aiheisesta kirjasta. Muutama vuosi sitten Suomussalmella avattiin teatteri, joka on osapuilleen itsensä kannattava. Teatteri rakennettiin lakkautettuun vihanneskauppaan, jonka nimikilpeä ei kuitenkaan revetty irti. Teatteri nimittäin on nimeltään Retikka.

- Ohjelmistoomme kuuluu melkoisesti suomalaisten kirjailijoiden kappaleita, mutta myös maailman klassikkoja, Eero Schroderus valaisee. Tunsin hiljattain edesmenneen Toivo Lesosen henkilökohtaisesti. Lukemassani kappaleessa kerrottiin Suomussalmen tapahtumista, joissa kirjailija oli itse osallisena.

Teoksen rehevän kielen ja ilmeikkään luennan ansiosta monologi teki seminaarin osanottajiin syvän vaikutuksen. Kun Eero Schroderusilta kysyttiin, kiinnostaako suomussalmelaisia teatteri, hän vastasi:

- Viime vuoden teatterin kävijöitten määrä oli 8 000, ja se on aika paljon. Keikkailemme myös muualla Suomessa, ja nyt valmistaudutaan Karjalan-matkalle Kalevalan kylään.

Merkittävän panoksen sodassa kaatineiden muiston säilyttämiseen antoi Suomussalmelta syntyisin oleva kuvanveistäjä Erkki Pullinen, Talvisodan monumentin ja ukrainalaisen muistomerkin suunnittelija.

- 44. divisioonan sotilaitten muistomerkki pystytettiin vuonna 1996, kertoo Pullinen. Risti on tehty Ukrainassa ja tuotu tänne. Kivi on suomalainen ja mielestäni hyvinkin kaunis. 30 metrin päässä muistomerkistä oli korsu, jossa asui sotilaita. Päätimme kuitenkin, että muistomerkki on parempi sijoittaa lähemmäksi tietä, että se on kaikkien nähtävillä.

Kertoessaan Sureva Venäjä -muistimerkistä Erkki Pullinen mainitsi, että sen suunnittelija Oleg Komov päätti hänkin sijoittaa muistomerkkinsä lähemmäksi tietä, 40 metrin päähän 78 neuvostosotilaan joukkohaudasta. Erkki kehotti Komovia sijoittamaan surevaa naista esittävän veistoksen järeän männyn eteen, joka symboloi menneisyyden muistoa. Komov, joka kuoli kahta viikkoa ennen muistomerkkinsä paljastusta, oli sanonut, että hänen luomuksensa on kuin "katse sotaan kotoa päin". Oleg Komovin muistomerkin risti ei ole ortodoksinen vaan latinalainen, sillä Suomussalmen joukkohautojen levossa ei makaa pelkästään ortodokseja. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1994.

Erkki Pullinen kertoi myös Alvar Aallon suunnittelemasta liekkipatsaasta, joka pystytettiin vuonna 1959. Patsas muistuttaa armottomien vainovalkeitten uhreista. Nyt Erkki hautoo ideaa sellaisesta näyttelystä, jossa kävijät voisivat audiovisuaalisten välineiden kautta tuntea olevansa itse mukana sodan tapahtumissa. Pullinen kertoi itsekin hämmästelevänsä museon suuria kävijämääriä, jotka ovat olleet voimakkaassa nousussa varsinkin Talvisodan monumentin paljastuksen jälkeen.

- Suunnittelemme Raatteen portin talvisotanäyttelyiden laajentamista. Olemme hankkeissa järjestää näyttelyn, jonka tavara vaihtuisi. Tällä hetkellä selvitetään rahoitusongelmia. Puolet näyttelyesineistämme eivät ole vielä olleet näytillä. Museomme on ainoa laatuaan Suomessa. Teemme tutkimustyötä yhdessä Pietarin tykistömuseon ja Karjalan kotiseutumuseon kanssa, kertoo kuvanveistäjä Pullinen.

Pieni sotamuseo on myös Raatteella, mistä alkoi neuvostojoukkojen hyökkäys. Siellä voi tutustua paitsi historiallisiin asiakirjoihin ja karttoihin myös silloisen suomalaisen sotilaan elämään.

Projektin puitteissa

Vuoden aikana monumentin pystyttämisestä ehdittiin projektin puitteissa tehdä yhtä jos toistakin. Karjalan muistomerkkien suojelusta ja käytöstä vastaava laitos järjesti 30.6.-5.7.2003 venäläis-suomalaisen tutkimusretken Kalevalan piiriin. Retken tavoitteena oli etsiä ja tutkia vuosien 1939-40 ja 1941-44 sotien jälkiä. Tällä hetkellä luodaan uutta yhteisprojektia. Tavoitteena on kehitellä sotahistoriallisia kiertomatkoja ja täten lisätä matkailua Karjalassa ja Suomessa.

Seminaarissa esiteltiin projektin aikana Petroskoin yliopistossa syntynyt teos Talvisodan panttivangit. Teos käsittelee talvisodan aikana Neuvosto-Karjalan Kalevalan piiriin internoituja suomalaisia. Tekijoinä ovat Petroskoin yliopiston tutkijat Sergei Verigin ja Einar Laitinen sekä nuori tutkija Jussi Kämäräinen Joensuusta.

- Kirja on ensimmäinen yhteistyömme, kertoo Einar Laitinen. Tällainen työ yhdistää suomalaisia ja venäläisiä tutkijoita. Kylmä totuus on se, että sodassa valtio ei piittaa tavallisista ihmisistä, eikä se koskenut ainoastaan neuvostosotilaita, vaan myös suomalaisia, jotka joutuivat Venäjälle. Kirja on kohdistettu kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Natalia KRASAVTSEVA
kulttuuritoimitus

© Raatteen Portti, 2002–2004
© Karelian Institute for the Development of Education, 2002–2004
© Heninen.net, 2002–2017