8. huhtikuuta 2022

Arvoisa herra puhemies!

Arvoisa herra presidentti!

Arvoisa rouva pääministeri!

Valtioneuvoston jäsenet!

Arvoisat kansanedustajat!

Arvoisa herra Saksan liittopresidentti!

Arvoisa rouva Sveitsin parlamentin puhemies!

Suomen kansa!

Haluaisin aloittaa siitä, mitä tapahtui tänään. Venäjän armeija iski rautatieasemalle Kramatorskissa.

Tämä on tavallinen terminaali, jonne ihmiset olivat kokoontuneet odottamaan evakuointia turvalliseen paikkaan. He iskivät näihin ihmisiin ohjustulella, ja ainakin 30 kuoli ja 300 loukkaantui.

Ja kohde oli tosiaan vain tavallinen rautatieasema tavallisessa kaupungissa Itä-Ukrainassa. Näin Venäjä saapui “suojelemaan” Donbasia ja siellä asuvia venäjää puhuvia.

Tämä on 44. päivä siinä todellisuudessa, jossa elämme. Kahdeksan sodan vuoden jälkeen Itä-Ukrainassa haluaisin, että pitäisimme hiljaisen hetken kaikille heille, jotka ovat kuolleet Venäjän pommeihin ja Venäjän aseisiin.

Jokainen kynnelle kykenevä osasto Venäjän armeijasta itäisiä kolkkia myöten on komennettu iskemään Ukrainan kimppuun, mutta sekään ei riitä.

Nyt Venäjä etsii palkkasotilaita ympäri maailmaa, terroristijärjestöjen jäseniä ja yksityisarmeijoita taistelemaan Ukrainaan. Olemme nähneet niin monenlaisia ihmisiä vangittujen joukossa; siellä on kokeneita taistelijoita mutta myös nuorukaisia, jotka ovat syntyneet 2003.

Mutta tähän kysymykseen ei ole kunnollista vastausta: Mihin he tarvitsevat tätä sotaa? Miksi heidän pitää ampua ukrainalaisia siviilejä ohjuksilla? Miksi he harrastavat sitä julmuutta, jota maailma on joutunut todistamaan Butshassa ja muissa kaupungeissa, jotka Ukrainan armeija on vapauttanut.

Alueellamme on yli 200 000 miehittäjää, joista monet juoksevat pakoon, nostavat kätensä ja vahingoittavat itse itseään, jotta pääsisivät sairaalaan eivätkä joutuisi taistelemaan.

Mutta suuri osa armeijaa jatkaa taistelua tietämättä minkä puolesta he taistelevat meidän maassamme. Ja täydellisen mieletön ja kiistattoman julma sota riehuu, ja välillä sitä miettii, ovatko he alkuunkaan ihmisiä.

Eilen venäläiset sotilaat vain tulittivat rauhallisia asukkaita vesivarastojen luona joen rannassa Harkovassa. Ihmiset yrittivät vain pelastaa henkensä lähtemällä evakkoon, mutta he (venäläiset) ampuivat heitä ohjuksilla.

Mille alueelle Venäjän armeija onkaan mennyt, sieltä löytyy satoja autoja, siviilien autoja, joita on ammuttu ja sytytetty tuleen. He kyllä näkivät, että ne ovat siviilien autoja, siviilien, joista ei ole heille vaaraa, mutta silti he ampuivat heitä. Lukuisia esimerkkejä on myös siviilien autoista, jotka on murskattu ajamalla niiden yli armeijan kulkuneuvoilla.

Olette nähneet, mitä Venäjän armeija on tehnyt Butshassa, sen teurastuksen, mitä se on tehnyt Mariupolissa, Kramatorskissa, Harkovassa ja muualla.

Uskon teidän ymmärtävän, että jos Venäjän armeija määrätään miehittämään teidän maanne, he tekevät saman myös teidän maassanne. Ja se on jotain, mitä en halua teidän todistavan.

Sen mitä he tekivät Butshassa, he tekevät sen myös teidän kaupungeissanne. He tekevät sen minkä tahansa maan kaupungeissa. Minkä ikinä alueen Venäjän Federaation viranomaiset katsovatkaan kuuluvan heille ja heidän imperiumiinsa.

Vaikka Venäjän sotilaat eivät ymmärtäisikään, miksi heidän pitää sotia, he jatkavat taistelemista, koska se on vihaa. Se on vihaa muita ihmisiä kohtaan, jota on levitetty Venäjällä kansallisella tasolla.

Hyvät naiset ja herrat, olette omassa historiassanne nähneet Venäjän hyökkäävän maahanne, ja se uhka on yhä olemassa. Meidän täytyy yhdessä pitää huoli siitä, että se ei toistu. Venäjän sota Ukrainaa vastaan ei ratkaise vain meidän maamme ja kansakuntamme kohtaloa vaan myös kaikkien niiden, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa kuten teillä.

Viimeiset kahdeksan vuotta Ukrainalla on ollut rohkeutta taistella tuollaista vihollista ja tuollaista mahtia vastaan, joka on numeroiden valossa ylivoimainen ja jolla on niin paljon kalustoa, niin paljon ohjuksia ja niin paljon ihmisiä, joita voidaan heittää sotatantereelle – ja niin paljon öljyä, dollareita ja euroja, että sitä voidaan käyttää vihaa kylvävään propagandaan.

Mutta samoin kuin teidän rohkeutenne esti Stalinin hyökkäyksen, samoin myös meidän rohkeutemme on kantanut nämä 43 päivää, jotka olemme vastustaneet hyökkäystä.

Siitä huolimatta täytyy tehdä paljon. Kuten jo toisessa maailmansodassa nähtiin, muut valtiot eivät voi vain katsoa vierestä, kun ihmiset taistelevat vapaudestaan. He tarvitsevat myös tukea. Tämä on asia, minkä tavalliset ihmiset joskus ymmärtävät paremmin kuin vaikutusvaltaiset johtajat.

Jotkut pienet maat ymmärtävät sen paremmin kuin jotkut isot maat. Maailman täytyy koostua voimakkaista ihmisistä. Venäjää vastaan tarvitaan pakotteita, sellaisia pakotteita, joita ei voi kiertää. Pakotteiden pitää olla sellaisia, että ne pysäyttävät sotakoneen.

Pyydämme yhä apua ja tarvitsemme aseistusta. Meille sanotaan, että meidän on yhä odotettava hävittäjiä, ohjuspuolustusjärjestelmiä, meritorjuntaohjuksia. Meidän pitäisi odottaa tilanteessa, jossa menetämme satoja ihmishenkiä joka päivä Venäjän hyökkäyksien takia, ja jossa kymmeniä kaupunkejamme on tuhottu.

Tilanteessa, jossa yli kolme miljoonaa on paennut kotimaastaan ja yhteensä kymmenen miljoonaa on joutunut lähtemään kotoaan. Meidän pitää yhdessä tehdä parhaamme, että nämä ihmiset voivat palata koteihinsa.

Meidän on pysäytettävä Venäjä. Meidän on pysäytettävä sota. Meidän täytyy pitää huoli siitä, että rauha palaa Ukrainaan – ja meidän on saatava pitää oma maamme ja sen rajat. Ja se ei voi odottaa.

He sanovat, että meidän on odotettava, mutta minä pyydän jotain: he jotka tappavat ukrainalaisia, heidät on saatava vastuuseen. Ja he jotka pyytävät meitä odottamaan, odottamaan kalustoa, jota kipeästi tarvitsemme, odottamaan keinoja, joilla puolustamme henkeämme, odottamaan aseistusta – ja olen hyvin kiitollinen Suomelle siitä, että te ette odottaneet.

Ja kun Venäjän Federaatio hyökkäsi, autoitte todella nopeasti. Teitte historiallisen päätöksen toimittaa puolustuskalustoa Ukrainaan ja näytitte esimerkkiä pakotteista kiinni pitämisessä.

Ja olette sodan vastaisen liittouman moraalinen johtaja, mutta toivoisin teiltä vielä enemmän johtajuutta Euroopan Unionin tasolla sekä kahdenkeskisissä suhteissa niiden maiden kanssa, jotka tukevat taistelua vapautemme – ja meidän yhteisen vapautemme puolesta.

Ja aikana jolloin meillä on tämä sota, ja kun tyrannia häviää sotansa Ukrainaa vastaan, tämä tulee olemaan suurin teko Euroopan turvallisuuden kannalta – ja yksi suurimmista teidän maanne turvallisuuden kannalta.

Sen takia tarvitsemme aseita, joita joillain EU-kumppaneilla on. Sen takia me tarvitsemme voimakkaita ja tehokkaita pakotteita Venäjää vastaan. Pysyviä pakotteita. Varsinaisia pakotekoktaileija, jotka muistetaan samalla tavalla kuin Molotovin koktailit.

Näissä olosuhteissa olen kiitollinen suomalaisille yrityksille, jotka ovat jo vetäytyneet Venäjän markkinoilta, mutta meidän on katkaistava kaikki taloudelliset siteet tämän maan kanssa.

Pyydän teitä painostamaan kaikkia yrityksiänne, jotka jatkavat Venäjän sotakoneiston rahoittamista Venäjällä maksamillaan veroilla ja siellä olevilla varoillaan. Meidän pitää eristää kaikki venäläiset pankit kansainvälisestä pankkijärjestelmästä.

Se ei voi rajoittua vain siihen mitä on jo tehty venäläiselle franchisingille ja uhkalle demokraattiselle maailmalle Euroopassa, koska vapaus ei selviä, mikäli jätämme kanavia, joiden kautta näitä tulonlähteitä liikutellaan.

Ja meidän täytyy miettiä, kuinka suojelemme Eurooppaa Venäjän energia-aseelta. Jokainen valistunut ihminen tietää, että fossiiliset polttoaineet ovat nyt mennyttä aikaa. Me emme voi enää laskea hiilen ja öljyn varaan vaan meidän on löydettävä uusia energianlähteitä.

Ja Venäjähän väärinkäyttää energiavarantojaan rahoittaakseen aggressiotaan muita valtioita kohtaan ja levittääkseen vihaa ympäri maailmaa. Se tarkoittaa sitä, että tulee olemaan, että on oltava vaihtoehtoinen polku, jolla vauhditetaan kaikkia tarpeellisia päätöksiä.

Kuinka pitkään Eurooppa voi vielä jättää asettamatta heidän tuotteilleen kauppasaartoa, joka on tarkoitettu venäläisiä öljykuljetuksia vastaan? Kuinka pitkään – se on iso kysymys, johon tähdätään sotilaallisilla toimilla ja ympäristöön vaikuttavilla pakotteilla.

Ja haluan, että kysytte tämä hyvin kovalla äänellä kaikilta Euroopan Unionissa: Milloin tällaiset päätökset todella tehdään?

Maailmalla tiedetään, kuinka eri tavoilla tämä voidaan tehdä. Ja jos ette voi nyt pysäyttää näitä toimituksia fyysisesti, mikäli ette ole siihen valmiita, se jää yhä toimivaksi keinoksi.

Ensimmäiseksi teidän täytyy esitellä suunnitelma, jolla rahan valumista öljystä Venäjälle rajoitetaan. Se pitää tehdä niin, että Venäjä ei pääse käsiksi niihin ennen kuin suostuu rauhaan ja joutuu vastaamaan sotarikoksistaan – ja sitten pitää ottaa heidän öljynsä, dollarinsa, kaasunsa ja euronsa.

Ensin heitä pitää muistuttaa siitä, mikä oli Helsingin henki ja sen jälkeen herättää Helsingin henki, ja vasta sitten voidaan alkaa keskustella taloudellisista asioita, jos tarve on.

Mutta aivan ensimmäiseksi meidän täytyy lopettaa sota. Olen sanonut sen, ja käsittääkseni se on selvää kaikille kulttuureille maailmassa.

Ja tämä on selkeä viesti kaikilla kielillä. Kun olen sanonut sen ukrainaksi, en usko, että on ketään, joka ei ymmärtäisi. Etenkin, varsinkin jos sanoo sen saksaksi, arabiaksi, kiinaksi, tai sanoo asian muilla kielillä.

Me jaamme nämä yhteiset arvot. Sota on kaikille pahaa tasapuolisesti.

Naiset ja herrat, Suomen kansalaiset: Uskon, että terve järki voittaa ja että yhdessä me kykenemme puolustamaan vapautta ja Ukrainaa, ja tämä takia meidän täytyy ajatella kuinka rakennamme maamme uudestaan tämän sodan jälkeen.

Maailma tunnistaa maanne ja kansakuntanne johtavan roolin koulutuksessa. Olette luoneet sellaisen koulutussektorin, että se auttaa teitä puolustamaan ihmisten henkilökohtaista vapautta ja kunnioittamaan muita ihmisiä, luontoa ja maapalloa.

Ja se on jotain, josta meillä on opittavaa ja josta muilla mailla on opittavaa. Ja puolitoista kuukautta kestäneen Venäjän aggression aikana 928 koulurakennusta, lastentarhaa ja yliopistoa on tuhoutunut tai vahingoittunut.

Toivotan teidät, teidän yrityksenne ja asiantuntijanne liittymään koulutussektorimme uudelleen rakentamiseen ja ponnisteluihin, joilla uudistamme koulutusta Ukrainassa.

Meidän täytyy tehdä parhaamme, että jopa tämän ihmisiämme vastaan käydyn superjulman sodan jälkeen, meidän sydämemme pysyvät ystävällisinä ja avoinna muulle maailmalle.

Uskon tähän, koska vihan täytyy hävitä ja vapauden voittaa. Ensin Ukrainassa ja sitten muualla maailmassa, missä tyrannia yrittää nostaa päätään.

Kiitos Suomi!

Slava Ukraini!