| Projekti jatkui Karjalassa | |
|
4-5 kesäkuuta Petroskoissa pidettiin Talvisodan monumentti -projektin työryhmän seminaari. Projektia toteutetaan Euroopan Unionin Interreg III-A Karjala -ohjelman puitteissa. Projektin koordinaattorina Kainuun alueella on Paavo Keränen, projektin johtajana Talvisodan museon johtaja Marko Seppänen ja koordinaattorina Venäjän puolelta Pavel Razinov. Seminaarissa olivat mukana projektin johtajat sekä tiedemiehiä ja tutkijoita Venäjältä ja Suomesta. Kaikki he ovat tavanneet jo useamman kerran. Saapuvilla oli myös uusia henkilöitä: Leningradin sotilaspiirin arkiston johtaja Merhad Musin ja osastopäällikkö Sergei Kovaljov Venäjän federaation puolustusministeriön sotahistorian tutkimuslaitoksesta erikoisalanaan Venäjän federaation luoteisalueen sotahistoria. Heidän mukaantulonsa ei ollut satunnaista. Sillä projektityön kohokohdaksi muodostui Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden suomalaisten ja neuvostoliittolaisten muistomerkin paljastustilaisuus, joka pidettiin 13. maaliskuuta Suomussalmen kunnassa Suomessa. Monumentin paljastaminen teki erittäin suuren vaikutuksen. Ihmisiä saapuu paikalle sankoin joukoin nähdäkseen Avosyli-muistomerkin ja käydäkseen kivipellolla, jossa 20000 kiveä symboloi kaatuneita sotilaita. He haluavat kumartaa päänsä niiden muistolle, jotka menettivät henkensä täyttäessään sotilasvelvollisuutensa. Nyt on aika tehdä huomaamatonta, vaikeaa ja erittäin huolellista työtä tämän sodan historiassa olevien valkoisten läiskien selvittämiseksi ja, mikä tärkeintä, kaatuneiden sotilaiden nimien täsmäntämiseksi. Ja kun Suomessa tämä asia on käytännölisesti katsoen hoidettu koska siellä on pidetty tarkkaa lukua taisteluun osallistuneista, niin Venäjällä ei ole selvyyttä vieläkään. Kaatuneiden lukumäärää koskevien tietojen korjaukset liikkuivat (kauhea sanoa!) tuhansissa. Nyt kun monet asiakirjat on julkistettu on aika kertoa totuus ja täsmentää kaikkien ankarana talvena 1939-1940 Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden nimet. Tämä työ vaatii suurta kärsivällisyyttä, keskitystä ja uhrautuvuutta. Nyt kun projektin suomalaiset osanottajat ovat tulleet avuksi, on tarjoutunut mahdollisuus tehdä tutkimuksia jopa Karjalan ulkopuolella. Koska toinen kahdesta Talvisotaan osallistuneesta divisioonasta oli muodustettu Tuulassa ja toinen Ukrainassa, niin näille alueille lähtee suomalaisen osapuolen kustannuksella projektin osanottajia työskentelemään arkistoissa sekä niiden henkilöiden kanssa, jotka muistavat jotain tai tietävät jotain sodassa kaatuneista. Työ projektin parissa on jatkunut jo vuoden ja se on herättänyt vastakaikua eri maissa koska projektista on kirjoitettu lehdistössä ja, mikä tärkeintä, Talvisodan monumentti -nettisivua on hoidettu ammattimaisesti. Ihmiset kirjoittavat sivulle kipeistä asioista. Viestejä tulee jopa Yhdysvalloista, Kanadasta ja Australiasta. Tutkijat ja projektin osanottajat saavat kyselyjä kaatuneiden lapsilta, monet lähettävät säilyneitä asiapapereitakin. Ei ole sattuma että seminaarissa puhuttiin myös tämän työn kasvatuksellisesta merkityksestä. Ketään ei saa unohtaa, ja varttuvan sukupolven täytyy saada tietää totuus. Puhuttiin myös siitä, että on kartettava yksipuolisia arvioita. Kuten Sergei Kovaljov totesi, tämä projekti ja pystytetty monumentti ovat ensimmäinen esimerkki kansandiplomatian tehokkuudesta. Se saa kummankin valtion historioitsijat, sotilaat ja virkamiehet arvioimaan menneitä tapahtumia uudelleen ja muuttamaan suhtautumistaan niihin. Käyttäen esimerkkinä Leningradin alueen hallituksen toimintaa Mirhad Musin osoitti mitä mahdollisuuksia aluetason hallintoviranomaisilla on toteuttaa Venäjän federaation presidentin asetus ja Venäjän federaation hallituksen päätös kaatuneiden sotilaiden muiston ikuistamisesta. Leningradin alueen hallituksen ja Leningradin sotilaspiirin arkiston nimissä hän lahjoitti projektin osanottajille kaksi Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan Muistokirjan nidettä. Tämän kirjan alussa on runoilija Vladimir Simakovin säkeet, jotka mielestäni kuvaavat hyvin kahden rauhantahtoisen naapurimaan yhteistyötä. Varokaa, metsissä on yhä miinoja! Natalia KRASAVTSEVA |