Kahden kuukauden kuluttua Talvisodan monumentti-sivuston esityksestä 3. – 4. helmikuuta Petroskoissa pidettiin saman nimisen suomalais-venäläisen hankeen työseminaari.

Hanke rahoitetaan ja se toimii EU:n "Interreg III A Karjala" – ohjelman puitteissa ja on omistettu v. 1939 – 1940 tapahtumille Karjalan ja Suomen raja-alueilla. Tästä hyvin epäsuositusta NL:ssa sodasta aijemmin puhuttiin vähän, sillä neuvostosotajohtajien virheistä taisteluissa kaatui ja paleltui tuhansia sotilaita. Hanketta rahoittaa myös Suomussalmen kunta ja Kainuun alueen Työvoimakeskus. Hankkeen pääkoordinaattori Venäjän puolella on Pavel Razinov, KT:n Opetusalan työntekijöiden täydennyskoulutuksen instituutin käytännöllisen psykologian laitoksen johtaja.

Hankeen perustehtävänä on rakentaa Suomussalmen Talvisodan museon lähellä muistomerkki kaikille sodassa kaatuneille sotilaille – suomalaisille ja venäläisillekin. Täällä alueella oli verisiä taisteluja ja nyt 63 vuoden kuluttua on päätetty rakentaa monumentti kaatuneille sotilaille.

Alkoi ja on jatkoakin vaikealle arkistotyölle molemmissa maissa. Hankkeen avustajat ovat Petroskoin valtionyliopisto, Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen historian, kielen ja kirjallisuuden instituutti, KT:n Opetusalan työntekijöiden täydennyskoulutuksen instituutti, Karjalan valtionkotiseutumuseo, Petroskoin sotamuseo, Joensuun yliopisto, Suomen sotamuseo Helsingissä ja Kainuun Sanomat -sanomalehden toimitus.

Historian tutkijat keräävät tietoa Suomussalmen kunnan siviiliasukkaista, luodaan tietokanta sotahistoriallismatkailun kehitystä varten Suomessa ja Venäjällä. Paitsi itse muistomerkkiä luodaan näyttelyosasto.

Hankkeen osallistujat mainitsevat, että Talvisota kiinnostaa yhä enemmän, mista kertoo kasvava sivuston kävijoiden määrä mm. USA:sta, Ukrainasta, Euroopasta. Talvisodasta on monta eri mieltä. Kaikista suosituin on, että NL on hävinnyt tämän sodan. Puhutaan myös, että tämä oli vain suuremman sodan harjoittelu. Mutta vaikka kuinka erillaisia mahtavat olla nämä versiot päähenkilönä näissä olosuhteissa on aina tavallinen sotilas, joka suoritti omia velvollisuuksiaan.

Seminaarilla näytettiin valokuva vajaa valmista muistomerkistä. Se koostuu n. 20 tuhannesta kivestä, jotka ovat asetettu n. kolmen hehtaarin pinta-alaltaan alueella. Jokainen kivi tarkoittaa sotilaan sydäntä.

- Mikä tahansa sotilas on Isänmaan poika, kertoi P. Razinov, avatessaan seminaari, eikä hän aloita sotaa omasta halustaan. Hän on hankkeen perushenkilö.

Pavel Razinov mainitsi, että ensimmäiset, jotka alkoivat kertoa Talvisodasta olivat lehtimiehet eikä historiantutkijat.

Lehtimies Anatoli Gordijenko kertoi epätoivon ilmapiiristä, joka oli NL:n sotilailla, jotka jäivät piiritykseen ilman talvivaatteita, suksia ja ruokaa. Kokonaisia divisioonia kuoli ja Mehlis käski ampua neuvostoliittolaisia päällikköjä. Lehtimies Apu Sundelin tutkii perusteellisesti paitsi sotataistelujen historiaa, mutta myös sotilasasumisolosuhteista ja siviiliasukkaiden osallistumisesta sotaan. Mielenkiintoista, että rauhallisten siviiliasukkaiden kohtalo kiinnosti nuorta tutkijaa Jussi Kämäräistä Joensuun yliopistosta. Hän mainitsi, että 1700 siviilihenkilöä jäi Venäjän puolelle ja Suomessa heidän kohtalo on täysin tutkimaton. Tämäkin on yksi traaginen Talvisodan sivu.

Myös Talvisodan osallistuja Dmitri Aleksandrov esiintyi, hän kertoi, ettei koskaan unohda peltoja täynnä sotilasruumia.

- Muistan hyvin viimeisen sodan päivän, jatkoi hän. Yöllä 12. maaliskuuta divisioonan komisaari piti istunnon, jossa kertoi, että huomenna klo 12 sota loppuu. Välirauha. Suomalaisten avuksi kulkevat liittolaisten sotajoukot. Joku huusi, että tämä on provokaatio. Seuraavana päivänä oli kauhea ammunta, joka päättyi puolipäiväksi ja korvaan pistävässä hiljaisuudessa huusi provessori Suhanov Leningradista: "Olen jäänyt eloon!". Yht´äkkiä näemme, että n. 100 suomalaista nousivat juoksuhaidoistaan. He nousivat pystyyn, heittivät konepistoolit maahan ja lähtivät meitä vastaan. Me nousimme myös. Eräs suomalainen upseeri sanoi: "Hyvä, että tämä kirottu sota loppui!". Hän halusi vaihtaa asettaan, mutta meikäläiset eivät uskaltaneet tälläiseen vaihtoon, sillä meillä oli "valtion" aseet. Päällikkömme pelkäsi, että hänet ammutaan tälläisesta ystävystymisestä. Tänään haluan toivoa menestystä suomalaiselle kansalle ja kiitää hankkeen järjestäjiä!

"Interreg III A Karjala" – ohjelman koordinaattorin Paavo Keräsen mukaan tämä hanke on ainutlaatuinen. Hän mainitsi, että hankkeen idea ei ole poliittinen. On tutkittava, mitä todella tapahtui Talvisodan aikana ja miten nämä tapahtumat vaikuttivat Jatkosotaan.

Suomi tietää melkein jokaisen kaatuneen sotilansa nimen. Venäjällä on täysin päinvaistainen tilanne. Mahdollisesti me emme koskaan saa todellisia lukumääriä (ainakin Venäjän puolelta). Suomalaisten tietojen mukaan NL:n puolelta kaatui 23000 sotilasta ja Suomen puolta n. 800 sotilasta. Venäläiset historian tutkijat pienentävät kaatuneidemme lukua.

Seminaariin osallistuivat myös Suomen tunnettuja tiedemiehiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, mm. ohjelman sihteeri Iohanna Keränen, Suomussalmen kunnan edustaja Erkki Pullinen, Paatteen Portti -museon johtaja Marko Seppänen, Suomen puolustusvoimien Korkea koulun sotahistorian instituutin johtaja Eero Elfvengren ja muita. Moskovasta saapui monien sotahistoriallistapahtumien todistaja, lehtimies, kirjailija Rudolf Sykiainen, joka aikoinaan on kääntänyt ja tulkannut suomen kieleltä sota- ja diplomaattineuvotteluja Stalinille ja muille maan johtajille.

- Kolme hehtaaria kiviä on kauhistuttava kuva, sanoi Erkki Pullinen. Tällä alueella rakennetaan torni, johon asetetaan 105 eri kokoista kirkonkelloa, yhtä paljon kuin Talvisodan päiviäkin. Kirkonkellojen soitto luo kivipellon surutunnelmaa. Monumentti avataan 13. maaliskuuta 2003 – sodan viimeisenä päivänä, muistona eläville ja viesti tuleville sukupolveille. Tämä on paras tapa tuottaa rauhaa maailmalle.

Kenraalimajuri Valentin Gromov seminaarin osallistujana muistutti A.Suvorovin sanonnan, että "ei mikään sota ole päättynyt, kunnes viimeinen sotilas on haudattu". Meitä yhdistää yhteistyö eikä sota, sanoi hän.

Natalia KRASAVTSEVA
Karjalan Tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin,
12. helmikuuta 2003