HENINEN.NETRAATTEEN PORTTIEnglishРусскийUuttaHankeMuistopantheonTutkimusretkiMediaJoukkoviestiLinkkejäVieraskirjaSotatapahtumatKuviaDokumentitSota ja kohtalotMuisto ja lakiMuseoiden yhteistoimintaMatkailu
Raatteen tien kauhut piirtyvät synkäksi sarjakuvaksi – "Olen elänyt sodan kanssa kimpassa"

Raatteen tien taistelut saavat uuden muodon sarjakuvana. Käsikirjoittaja ihmettelee, ettei taisteluista ole tehty edes kunnollista dokumenttia.

Suomussalmen kirkonkylä. Päivä. Useita hevosrekiä, siviilejä ja sotilaita lastaamassa. Rauha lastaa tavaraa hevosvaunuihin.

Tekstilaatikko 1: "Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 alkoi Suomussalmen evakuoiminen."

RAUHA: Isäni rakentama talo. Tämä on hulluutta.

SOTILAS: Hyökkääjälle ei jätetä huoltotiloja. Tunti aikaa, sitten lähdetään.

Näin alkaa 18. sivu Pekka Lehtosaaren käsikirjoittamasta Raatteen tie -sarjakuvasta, joka julkaistaan tulevana syksynä.

– Puhuimme taiteilija Hannu Lukkarisen kanssa jo yli kymmenen vuotta sitten, että olisi kiva tehdä joku projekti yhdessä. Olemme kumpikin intohimoisia ihmisiä ja tiedämme, ettei väkisin kannata ryhtyä mitään vääntämään, kertoo Lehtosaari.

Pian ystävyksiltä onkin tulossa Raatteen tien taisteluista kertova sarjakuva. Teoksen kuvittaja Hannu Lukkarinen hahmotteli sarjakuvaa jo vuonna 2008, mutta projekti ei ottanut tuulta alleen. Lehtosaari puolestaan innostui aiheesta, kun hän teki vuonna 2014 lyhytelokuvan Raatteen portin museolle.

– Pyrin supistamaan taistelun kulun viiteentoista minuuttiin. Sain monelta armeijan herralta kiitokset ja ymmärsin, että olin löytänyt asiasta jotain dramaturgiaa. Innostuin ja ehdotin Lukkariselle yhteistä projektia.

Lehtosaaren mukaan Raatteen tien tapahtumista ei ole aiemmin tehty sarjakuvaa, elokuvaa, eikä edes kunnollista dokumenttia. Se oli yksi syy, miksi myös kustantaja kiinnostui parivaljakon ideasta.

Sekoitus faktaa ja fiktiota

Sarjakuvan kaikki tapahtumat perustuvat faktaan. Lehtosaari on tarkastuttanut käsikirjoitusta sotahistoriaan perehtyneillä ihmisillä välttääkseen virheet. Tarinan päähenkilö on puolestaan keksitty.

– En halunnut ottaa sarjakuvaan ketään oikeasti paikalla ollutta henkilöä ja ruveta väittämään mitä hän ajatteli tai koki eri tilanteissa. Uskon, että päähenkilössä on kuitenkin paljon yhtymäkohtia niihin sotilaisiin, jotka Suomen puolella palvelivat.

Lukkarinen kuvittaa parhaillaan sarjakuvaa ja lähettää Lehtosaarelle uusia kuvia harva se päivä.

– Vaikka olen tavallaan työni tehnyt, en kuitenkaan ole yhtään pois pyörästä. Haluan elää projektin alusta loppuun, Lehtosaari sanoo.

Lukkarinen on kuvittanut yhden sotasarjakuvan aiemminkin, joten hänelle sota ei ole aiheena vaikea.

– Olen syntynyt alle 10 vuotta sen jälkeen, kun sota loppui, joten sota on minulle hyvinkin tuttu. Luin Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen kerran ihan pikku poikana, siitä lähtien olen elänyt sodan kanssa kimpassa.

Raatteen tien taisteluita käytiin tammikuussa vuonna 1940. Kyseisiä taisteluita pidetään yhtenä talvisodan käännekohdista, sillä suomalaissotilaat estivät valtakunnan kahtiajakautumisen nitistämällä puna-armeijan.

Hyytävää pakkasta pidetään yhtenä syynä suomalaisten voittoon, sillä vastapuoli ei ollut varustautunut kylmyyteen yhtä hyvin kuin suomalaissotilaat.

Osa puna-armeijan sotilaista kuoli kylmyyteen, mutta kuolleiden neuvostosotilaiden lukumäärää ei tiedetä tarkkaan. Arviolta heitä kuoli 7000–9000. Suomalaisia sotilaita Raatteen tiellä kaatui tai katosi noin 400.

"Aivot piirtävät puuttuvan osan"

Lehtosaari on käsikirjoittanut aikaisemmin elokuvia ja tv-sarjoja. Muun muassa Pahat pojat, Vares-yksityisetsivä ja Röllin sydän ovat syntyneet Lehtosaaren kynästä. Raatteen tie -sarjakuva on miehen ensimmäinen iso sarjakuvakäsikirjoitus. Se on ollut hänelle pitkäaikainen unelma.

Sarjakuvien käsikirjoittaminen eroaa paljon etenkin elokuvien käsikirjoittamisesta.

– Sarjakuvassa on aina aukeama. On vasen sivu ja on oikea sivu. Siihen pitäisi saada kokonaisuus ja viimeinen kuva oikean puoleisella sivulla pitäisi olla sellainen, että lukijalle tulee fiilis, että mitäs nyt tapahtuu. Niin me saamme hänet kääntämään sivua.

– Sarjakuvassa on painoteknisistä syistä tietty sivumäärä, joka täytyy pitää. Kirjoittaessa ei voi lähteä valtoimenaan kirmaamaan johonkin suuntaan ja katsoa mitä siitä tulee.

Lehtosaaren mielestä sarjakuvissa hienointa on se, että ihmisen aivot piirtävät puuttuvat ruudut. Aivot täyttävät sen, mitä kahden ruudun välissä on.

– Sarjakuvaa voi lukea omaan tahtiin. Kun teksti ei puhuttele, ihminen voi hidastaa ja sitten taas kun tulee kiihkeämpi hetki, niin sivut kääntyvät nopeammin. Vastoin kuin elokuvassa ja televisiossa, lukijaa saa juuri sellaisen rytmin, millä itse haluaa kokea teoksen, pohtii Lehtosaari.

Sarjakuvien ongelma suppea tarjonta

Lehtosaaren mukaan sarjakuvien suosio on Suomessa nousemaan päin. Noususuhdanteesta hän kiittää parikymmentä vuotta sitten alkanutta manga- ja animebuumia.

Sen myötä nuoret ovat löytäneet sarjakuvat ja Suomeen on perustettu jopa sarjakuville omistettuja kauppoja.

– On paljon nuoria piirtäjiä, jotka tekevät pöytälaatikkoon töitä ja julkaisevat sarjakuvia omakustanteena. Yllättäen sarjakuvat saattavat myydä, jolloin nuori saattaa huomata, että tämä voi olla ihan kannattavaa puuhaa.

Käsikirjoittajan mielestä sarjakuvien suurin ongelma on tällä hetkellä suppea tarjonta.

– Miten löytää sarjakuva joka on sopiva juuri minulle? Etenkin kovakantiset teokset eivät yleensä päädy kioskeihin ja isommissakin kirjakaupoissa sarjakuvahylly on aika niukka.

Myös Lukkarisen mukaan sarjakuvien suosio on edistynyt Suomessa. Parannettavaakin kuitenkin olisi.

– Sarjakuvatoimittajia saa kiittää siitä, että tilanne on niin hyvä kuin se tällä hetkellä on. Mutta ei se missään tapauksessa ruusuinen ole. Sarjakuvia ei myydä, eikä kustanneta tarpeeksi. Sitten kun joku onneton erehtyy sarjakuvaprojektin aloittamaan, niin ei kustantaja sitä kauheasti mainosta.

Lukkarisen mukaan Suomessa on aiemmin julkaistu jonkin verran sotasarjakuvia.

– Ne ovat olleet enemmän sotaa 12-vuotiaille pikkupojille eli hurttia huumoria, vauhtia ja mäiskettä. Meidän sarjakuvassa koitamme keskittyä ihmiseen ja itse ajattelen, että olen kirjoittanut sarjakuvan aikuisille.

68 sivun mittainen sarjakuva-albumi ilmestyy tämän vuoden syksynä. Käsikirjoittaja odottaa mielenkiinnolla ihmisten suhtautumista sarjakuvaan. Unelmana olisi tehdä aiheesta elokuva.

– Sarjakuva on kokeilu, jonka avulla katsotaan, puhuttaako tämä muita samalla tavalla kuin se puhuttelee meitä tekijöitä. Löytävätkö ihmiset sarjakuvan, jotka ehkä tietävät Raatteen tien tapahtumat ja ennen kaikkea löytävätkö ne, jotka eivät ole tietoisia tapahtumista, pohtii Lehtosaari.

– Missä tahansa työssä tärkeintä on, että on itse innostunut. Jos ei ole innostunut niin on ihan pöllöä kuvitella, että kukaan muukaan innostuisi siitä.

Mari Jäntti
Yle.fi, 13. maaliskuuta 2017

© Raatteen Portti, 2002–2004
© Karelian Institute for the Development of Education, 2002–2004
© Heninen.net, 2002–2018