HENINEN.NETRAATTEEN PORTTIEnglishРусскийUuttaHankeMuistopantheonTutkimusretkiMediaJoukkoviestiLinkkejäVieraskirjaSotatapahtumatKuviaDokumentitSota ja kohtalotMuisto ja lakiMuseoiden yhteistoimintaMatkailu
Työ kaatuneiden muiston ikuistamiseksi jatkuu

Kalevalan piirin sotako-missariaatti sai jokin aika sitten talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden neuvostosotilaiden Muistokirjan. Muistokirja on ilmestynyt Venäjän mitoissa melko pienenä painoksena - vain 7 000 kappaletta. Siksi kirjat ovat erittäin arvokkaita.

Etsijä Sergei Kondratjev Kalevalasta on jo aloittanut työn Muistokirjan ensimmäisen nidoksen parissa. Siihen ovat mahtuneet A-B kirjaimelta alkavat nimet. Etsijöiden tehtävänä on ottaa luettelosta selville Kalevalan piiristä syntyisin olevien henkilöiden nimet.

Työ on erittäin vaikea, sillä kaatuneiden enemmistön kohdalla ei ole syntymäaikaa ja -paikkaa. Sergeillä on kuitenkin paljon kokemuksia tuollaisesta työstä.

Jo 1990-luvun alussa, jolloin laadittiin suuressa isänmaallisessa sodassa kaatuneiden Muistokirjaa, Sergei Kondratjev työskenteli yhdessä edesmenneen Sulo Remsun kanssa sotilasarkistoissa. Siellä kalevalalaisten sukunimiä piti joskus valikoida korvakuulolta tai yksinkertaisesti arvata, että puna-armeija-laisen korttiin kirjoitettu sotamies Remus onkin vain sotilas-kirjurin väärentämä Remsu. Valtavan etsintätyön tuloksena syntyi täydellisin luettelo piirin asukkaista, jotka olivat kaatuneet rintamalla, menehtyneet haavoihin kenttäsairaaloissa tai kadonneet tietymättömiin. Työ Muistokirjan 1941-1945 parissa jatkuu.

Sergei Kondratjev aikoo tutkia Muistokirjan 1939-1940 kaikki osat syksyyn mennessä, jolloin tulee kuluneeksi 65 vuotta talvisodan alkamisesta. Työn päätyttyä kaatuneiden Kalevalan piirin asukkaiden luettelo julkaistaan piirilehdissä ja asetetaan nähtäväksi kotiseutumuseoon.

Etsijäin työ on pyyteetöntä. Sergei Kondratjev on tehnyt sitä ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti. Se on hänen suurin harrastuksensa. Kondratjev on koonnut myös kaikki tiedot vainojen uhreiksi joutuneista Kalevalan piirin asukkaista.

Kondratjevin suurin haave on päästä Suomen sota-arkistoihin. Sieltä hän toivoo saavansa tietoja kymmenistä tietymättömiin kadonneista piirin asukkaista, jotka ovat joko saaneet surmansa vankeudessa, siirtyneet suomalaisten puolelle sodan aikana tai kieltäytyneet palaamasta kotimaahan. Tutkijan mielestä vasta sitten voimme sanoa, että olemme tehneet kaiken sen hyväksi, etteivät jälkeläiset ole unohtaneet yhtään toisessa maailmansodassa kaatunutta Kalevalan piiristä lähtöisin ollutta sotilasta.

Julma aika ja ankara sota riepottelivat ihmiset ympäri maailmaa ja kylvivät vihaa kansojen välille. Sergei Kondratjevin mielestä nyt ei ole aika jakaa ihmisiä oikeisiin ja syyllisiin. Nyt on velvollisuutemme muistaa kaikkia niitä, jotka joutuivat mukaan vuosien 1939-1945 verisiin tapahtumiin.

Eri tietojen mukaan talvisota vei 200 000-250 000 neuvostosotilasta. Ja vasta nyt, 65 vuoden kuluttua sodasta, tehdään tutkimustyötä. Venäjällä tehtyä työtä sodan kurimuksessa surmansa saaneiden sotilaiden muiston ikuistamiseksi ei voida mitenkään sanoa riittäväksi.

Olemme edelleenkin stalinilaisen diktatuurin meille tyrkyt-tämien väärien tietojen ja stereotyyppien vallassa. Jopa uusi Muistokirja siteeraa alkusanoissa pysähdyskauden aikaisia historian oppikirjoja. Ottakaamme vaikkapa Uhtuan suunnan taistelujen kuvaus.

Kirjassa kerrotaan, että 163. jalkaväkidivisioona kävi raskaita taisteluja Suomussalmen suunnalla ja että sen avuksi mennyt 44. jalkaväkidivisioona joutui itsekin vaikeuksiin. Kirjassa ei ole halaistua sanaa siitä, että tuhansia sotilaita noista divisioonista kaatui ja paleltui kuoliaaksi tiellä Suomussalmelle. Jos tehdään luettelo kaikista Uhtuan suunnalla kaatuneista, tulee siitä kahden nidoksen pituinen. Mutta kirjassa muisto on kuitattu "vaikealla asemalla".

Monta vuotta etsintätyötä tehnyt Sergei Kondratjev sanoo, että vaikeinta on ollut talvisodassa kaatuneiden kohtalojen tutkinta. Pitkän aikaa muistoa tuosta vaietusta sodasta palaamatta jääneistä sotilaista säilyttivät vain omaiset. Virallisia tietoja on tähän asti annosteltu.

- En toivokaan, että Kalevalaan ilmestyyjoskus muistolaatta, johon ikuistetaan talvisodassa kaatuneiden maanmiestemme nimet, Sergei Kondratjev sanoo. - Kuljen kuitenkin tieni loppuun asti ja teen luettelot kirjastoa ja museota varten. Teen sen myös ortodoksista kirkkoa varten, jotta sodassa surmattujen sotilaiden ruumiit siunattaisiin ja että heidän sielunsa saisivat lopultakin rauhan.

Tuohon ei ole mitään muuta lisättävää kuin kiitokset.

Andrei TUOMI
Karjalan Sanomat N:22, 2. kesäkuuta 2004

© Raatteen Portti, 2002–2004
© Karelian Institute for the Development of Education, 2002–2004
© Heninen.net, 2002–2017