HENINEN.NETRAATTEEN PORTTIUuttaHankeMuistopantheonTutkimusretkiMediaJoukkoviestiLinkkejäVieraskirjaSotatapahtumatKuviaDokumentitSota ja kohtalotMuisto ja lakiMuseoiden yhteistoimintaMatkailu
Rudolf Sykiäinen
Lehtimies, tulkki, Karjalan Sanomat -lehden kolumnisti, Moskova
Rudolf Sykiäinen

Sadanviiden kellon soidessa

Tuli taas käytyä rajan takana Suomussalmella ja sen Raatteenportilla, Talvisodan monumentin juurella. Siellä ne kellot haikeasti soi muistuttaen kaikille meille sodasta tuhansien urhojen haudoilla. Itselleni tämä on ensimmäinen ja ainoa sodan muistomerkki, jonka juurella ei tee mieli muistella mitään sankaritekoja. Ne ajat ovat olleet ja menneet. Nyt meidän on aika siirtyä sotatunnelmista liittosuhdetunnelmiin. Se ei ole suinkaan helppo. Sodan haavat vieläkin pakottavat. Mutta niistä on päästävä. Sopisi tarkistaa kaikki oppikirjat täällä Karjalassa, koska niissä ei puhuta mitään talvisodasta. Ehkä valtakunnallisten mittakaavojen mukaan talvisota 1939-1940 ei ollut mikään suuri tapahtuma. Mutta Karjalalle se oli suuri. Siitä johtuen meidän pitäisi valistaa ihmisiä lehdistön kautta. Nyt olisi jo korkea aika unohtaa jokapäiväisessä elämässämme, kuka mitäkin pahaa on tehnyt. Täytyy jatkuvasti muistuttaa, mitä tarkoitetaan sellaisilla päivillä kuin 30.11.1939 ja 13.3.1940. Näiden päivien väliin mahtuukin talvisota.

Tällä saralla on suuri merkitys historioitsijoilla, joiden tehtävänä on puhdistaa ihmisten aivoja. Heidän tehtävänään on myös kitkeä pois hyökkäyshenkisyys kaikista meis- tä. Varsin suuri merkitys on julkisella sanalla, joka ei vieläkään aina osaa keskustella ihmisten kanssa. Varsinkin televisiossa kuuluttajat tavallisesti puhuvat eivätkä keskustele meidän katsojiemme kanssa.

Ymmärrän, että nämä kysymykset eivät ole suinkaan helppoja. Toissa päivänä kuulin Karjalan televisiossa erään sotilasihmisen lausuman, että jos kerran ihminen pelkää, hän myös kunnioittaa. Ei pelkäävä ihminen peloittajaa koskaan kunnioita.

Vielä tänäänkin kuulee meillä puhuttavan siitä, että Yhdysvallat aikoo pirstata Venäjän kuudeksi kappaleeksi ja nielaista. Tänä päivänä se on ihan roskapuhetta. Meitä ei kukaan uhkaa. Uhkaa me kannamme itse sisässämme.

Suomessa meitä pelätään, vieläkin. Ja meidän kaikkien tehtävänämme on todistaa teoillamme naapureillemme, että me emme enää uhkaa sotilaallisesti ketään.

Suomalaiset ovat aktiivisia lähialueyhteistyössä, joka kattaa Karjalamme lisäksi myös monia muita lähialueita. Aktiivisina suomalaiset ovat saaneet hyvää rahallista apua Euroopan Unionilta. Näiden rahojen turvin ovat suomalaiset ja karjalaiset saaneet jo paljon aikaan, vaikka edessä on vielä lavea työkenttä. Meidän on oltava entistä läheisemmässä yhteistoiminnassa suomalaisten kanssa. Ei saa eristäytyä muusta maailmasta, jonne tiemme johtaa lähinnä Suomen kautta.

Vuosi sitten avattu Talvisodan monumentti on vaikuttava ja tärkeä merkkipaalu edetessämme kohti tulevaisuutta, joka on toivottavasti valoisa.

Kaikista näistä kysymyksistä keskustelimme viime viikolla pro- jektin karjalaisen työryhmän jäsen- ten kokouksessa.

Rudolf SYKIÄINEN
"Karjalan Sanomat", 20. elokuuta 2003.

© Raatteen Portti Museo, Suomussalmen kunta, 2002–2004
© Karjalan Opettajien Jatkokoulutusinstituutti, 2002–2004
© Heninen.net, 2002–2017