Kontiolahden Reserviläiset Ry järjesti sotahistoriallisen retken lauantaina 20.7. Raatteen tielle, talvisodan taistelupaikoille.

Matkaan lähdettiin linja-autolla Joensuusta aamuvarhaisella Ratilaisen Pekan toimiessa kuljettajana. Matka oli tarkoitettu kaikille Pohjois-Karjalan reserviläisille perheenjäsenineen.

Matkamme kulki Joensuusta Kontiolahden, Enon, Lieksan ja Nurmijärven kautta kohti Suomussalmea. Kunhan kaikki ilmoittautuneet oli keräilty kyytiin, oli porukkamme kasassa kokonaisvahvuuden ollessa 33 henkilöä.

Matkasimme Kuhmossa pidetyn kahvitauon jälkeen suoraan Raatteen Porttiin, jossa seurueemme jaettiin kahtia. Toinen puoli lähti lounaalle ja toinen puoli tutustui sillä välillä talvisotamuseoon talon järjestämän oppaan johdolla. Tämän jälkeen oli vuoron vaihto.

Ruokailun ja museokierroksen jälkeen oli myös aikaa tutustua museon läheisyydessä olevaan Talvisodan monumenttiin. Lähes kolmen hehtaarin alueelle levittäytyvät kivet kuvaavat talvisodan Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden sotilaiden määrää. Kivikenttä muistuttaa siitä inhimillisestä tuskasta, jota sota on tuottanut. Se pysäyttää katsojan ajattelemaan sodan mielettömyyttä. Keskusmuistomerkki ”Avara syli” ojentaa suojelevat siipensä hiljaisen kivikentän ylle.

Muistomerkissä on 105 vaskikelloa, kello jokaiselle talvisodan päivälle. Kellot soittavat tuulessa hiljaista viestiä sodan mielettömyydestä. Keskusmuistomerkissä on teksti ”Vaikka ihminen kuolee – niin muisto elää”.

Autenttisilla taistelupaikoilla

Tämän jälkeen saimme linja-autoon Suomussalmen matkailutoimiston järjestämän oppaan Lassi Within, jonka johdolla lähdimme ajamaan kohti valtakunnan rajaa ja Raatteen vartiomuseota.

Ajoimme noin 18 kilometriä Raatteen tietä, pysähdellen välillä alueen autenttisiin taistelupaikkoihin. Tutuiksi tulivat muun muassa Likoharjun talo, Purasjokiasema juoksuhautoineen ja korsuineen, sekä Myllypuron viivytyslinja.

Perillä Raatteen tien päässä tutustuimme Rajavartiomuseoon, joka on entisöity vuoden 1939 asuun. Se kertoo rajavartioaseman elämästä ennen toista maailmansotaa. Rakennus on ennen sotia rakennetuista vartiorakennuksista ainoa, joka on säilynyt. Raatteen tien päässä tähyilimme myös rajavyöhykkeen puomilta kohti itäistä naapuriamme.

Paluumatkalla pysähdyimme yhdelle monista venäläisten sotilaiden joukkohaudoista, jossa oli suohon haudattuna 79 puna-armeijan sotilasta. Haudan läheisyydessä oli myös venäläisten pystyttämä muistomerkki, joka kuvaa miten ”äitivenäjä suree kaatuneita poikiaan”. Matkamme jatkui kohden Suomussalmen kirkonkylää, jonka suomalaiset olivat sytyttäneet palamaan perääntyessään. Matkan varrelta tulivat tutuiksi Kuomanjoki, sekä kuuluisat mottipaikat Haukila, Karila, Tyynelä sekä Mattila, joihin suomalaiset olivat motittaneet puna-armeijan ukrainalaisen valiodivisioonan joukot ennen niiden lopullista tuhoamista.

Kiannon maisemissa

Suomussalmella kävimme vielä tutustumassa Haukiperän, Karhulanvaaran sekä Hulkonniemen taistelutantereisiin. Hulkonniemi on myös tullut monille tutuksi korpikirjailija Ilmari Kiannon kotipaikkana.

Reilu kolmetuntinen opastettu kierros meni todella nopeasti kuunnellen erittäin hyvin asioista perillä olevaa opastamme Lassia. Raatteen tien taistelujen tapahtumat etenenivät aikajärjestyksessä sitä mukaa, kuin linja-autolla liikuimme rajalta kohden Suomussalmea.

Vielä ennen kotimatkalle lähtöä joimme lähtökahvit Jalonniemen matkailukeskuksessa ja taisipa sieltä muutamille tarttua matkaan makeita tuliaisia Namelli Oy:n tehtaanmyymälästä.

Hannu Parviainen
Karjalan Pojat, 25. syyskuuta 2013